Rosa Clay Vappu Kangas: Rosa Clay Aina kun hän poistuu kotoaan, katseet ympäröivät häntä. Rosa on opettajatar, jumalanpelossa kasvatettu nuori nainen. Mutta hän on myös poikkeus, kummajainen: orpotyttö Ovambomaalta, jonka lähetyssaarnaajat ottivat hoiviinsa ja toivat Suomeen. Rosa kasvaa ankaran kasvattiäitinsä varjossa ja yrittää samalla keriä kasaan omaa tarinaansa. Kuka on hänen oikea äitinsä? Voiko hänellekin olla paikka tässä maailmassa? Vaikka Rosa on ujo ja arka, hän on henkisesti itsenäinen ihminen, jolla on vahva sisäinen maailma. Jopa kolkon ja syrjäisen ruukkikylän opettajattarena hän uskaltaa unelmoida jostain muusta: laulamisesta, kenties rakkaudesta. Vappu Kannaksen esikoisromaani perustuu löyhästi Rosa Clayn (1875-1959) elämänvaiheisiin Suomessa. Teos piirtää suurella herkkyydellä kuvaa poikkeuksellisesta naisesta, joka ponnistelee kertoakseen itse oman tarinansa. Se esittää painavia kysymyksiä kertomisen etiikasta, suomalaisuudesta ja identiteetistä.  

Meitä oli kaksi Piritta Porthan; Meitä oli kaksi Kukaan muu kuin Hertta ei voi minua korjata. Kipu nousee, laajenee kehossani, repii mennessään riekaleiksi kaiken. Sieluni jäi neljänteen Ruisrockiimme. Hetkeen, jossa näin Hertan viimeisen kerran. Iiriksen kaksossisko Hertta katoaa ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä Ruisrockissa, kuin maan nielemänä. Surun musertama Iiris yrittää jatkaa elämäänsä, valmistuu ammattiin, perustaa perheen ja saa tyttären, mutta ilman siskoa – vielä kymmenen vuoden jälkeenkin – hän tuntee elävänsä puolikkaana. Syyllisyys, suru ja nähdyksi tulemisen jano kaihertavat Iiriksen sisintä. Hän kehittää monimutkaisen tavan selvitä elämästä. Hinta, jonka hän joutuu siitä maksamaan, on kaksoiselämä; hänen räväkkä sivupersoonansa ei piiloudu elämältä. Eräänä päivänä Iiris uskoo nähneensä Hertan ihmisvilinässä. Missä Hertta on ollut kaikki nämä vuodet, ja mitä hänelle tapahtui kohtalokkaana festarikesänä? Käynnistyy tapahtumien ketju ja menneisyyden mysteerit avautuvat yksi toisensa jälkeen. Meitä oli kaksi on romaani kaksossisaren menetyksestä ja siihen liittyneestä mysteeristä, joka murtaa mielen.

Sokeriplantaasin valtiatar Esmeralda Santiago: Sokeriplantaasin valtiatar Sokeriruo’on leikkaajien työskentelyn rytmi ja maasta uhkuva makea tuoksu huumaannuttavat Anan. Olen täällä, Ana kuiskaa tuulenvireelle, joka keinuttaa sokeriruo’on kukintoja. Olen täällä, hän sanoo kirkkaalle avaralle taivaalle. Tätä maata hän rakastaisi aina. Espanjalaisen ylimystöperheen tytär Ana haaveilee seikkailusta ja kammoaa yläluokkaisen naisen kuolettavan tylsää elämää kodin vankina. 18 vuotiaana Analle tarjoutuu tilaisuus. Hän nai Ramónin, joka on perinyt kaksosveljensä kanssa sokeriplantaasin Puerto Ricossa. Ja niin nuori morsian matkaa vuonna 1844 valtameren taakse syrjäiseen maailmankolkkaan sydän täynnä odotuksia. Sokeriplantaasin valtiatar on jännittävä historiallinen perhesaaga. Se on kertomus pienestä, sitkeästä naisesta, tarina valtiattarista ja orjista, maasta, mullasta ja sen tuoksusta.

Peter James: Kirottu talo Huuuuiiii! Ihan klassinen kummitustalo! Perhe ostaa talon. Tai siis kartanon. Ja pistää siihen kaikki rahansa, jotka mies saa tietokonefirmansa myynnistä. Jo ensimmäisenä iltana muutossa auttanut anoppi näkee atriumissa jotakin…. Ja tytär ja tämän skypessä oleva kaveri  luulevat mummon käyneen katsomassa häntä lähtiessään… Talosta löytyy koko ajan lisää korjattavaa, mm. lämminvesivaraaja alkaa tulvia kesken yön…. Mies tapaa kyläläisen, joka varoittelee häntä talosta. On vain outoa, että kukaan kyläläisistä ei tunnista miehen kuvailun perusteella ko. äijää….